Send help.

Jallu on loppu. Fridalla on täitä.

Terkut Dubain koronaeristyksestä. Ollaan viiden tähden hotellissa edelleen, koska intialainen vuokraisäntä oli jättänyt jotain maksuja maksamatta ja jäi Intiaan jumiin koska korona jne jne jne avainten luovutus yli viikon myöhässä. Hotellissa ei ole juuri ketään ja käsidesiä joka hississä ja aulassa ja kaikkialla, joten sinänsä voisi olla kurjempikin karanteeni. Lisäksi meidän filippiiniläinen kotiapulainen aloitti tänään, tuli hotellille, leikitti lapsia, juteltiin pitkään elämästä ja olemisesta, tiskasi ja teki ruuat (hotellissa!!!!) ja läksi tyytyväisenä kotiin viideltä.

Lähdettiin sitten markettiin ostamaan maitoa ja matkalla löydettiin Fridalta TÄITÄ. Nyt tiskataan, pyykätään, pestään ja kammataan.

Kukaan ei kai tiedä mikä paikallinen koronatilanne oikeasti on. Me mennään vähän inshallah ja kassellaan.

Isovanhempien piti tulla kylään 2 viikon päästä, mutta se ei kyllä onnistu.

Pääsy kielletty 17.3. alkaen

Kaikki vierailijat, hyvä että ette ehtineet ostaa lentolippuja. Maahan ei enää pääse.

Hotellissa on todella hiljaista. Henkilökuntaa on takuulla enemmän kuin meitä majoittujia. Huonepalvelu toimii nopeammin kuin koskaan.

Viralliset tartuntatilastot näyttävät edelleen hyvin kohtuullisilta, ja tällaisena valtio varmasti haluaakin säilyttää tilanteen.

Mutta mikä onni yritykselle, joka myy etätyöratkaisuja!

https://gulfnews.com/uae/government/uae-suspends-issuance-of-all-entry-visas-from-march-17-1.70389352

6 vs. 2 eli numeroista #2

Hotelli on puolityhjä. Tai siis lähes tyhjä. Aamiaisella on yli puolet pöydistä tyhjiä. Samoin uima-altaalla: suurin osa aurinkotuoleista on tyhjiä, uima-allas on tyhjä, ranta on lähes tyhjä. Ruoka tulee nopeasti, henkilökunta kiertää kyselemässä tilauksia, pyyhkeitä tuodaan ja kerätään, aurinkovarjoja avataan, suljetaan, siirretään.

Koronavirus oli meille toistaiseksi pieni lottovoitto. Kaikki toimii. Porukkaa on murto-osa entisestä. Numerot on meidän puolella.

Hotelliöitä toistaiseksi: 6 kpl

Aamiaisen kesto lasten kanssa: 45 min

Ekan rantalomapäivän kesto: 5 h

Palkattuja kotiapulaisia: 1 kpl

Asunnon luovutus myöhässä toistaiseksi: 4 pvä

Karkkia syöty: 2 kg

Uimavalvojia altaalla: 6 kpl

Uimareita altaalla (ml. meidän lapset): 2 kpl

Kontti matkalla: 21 pvä

Koska MTV alkoi soittaa taas musavideoita?

Ja miks ne videot on kaikki niin huonoja? Miten Disney On Ice: Frozen -esitys huhtikuussa Abu Dhabissa voi olla ilmainen?

Miksi ne ei ole edelleenkään saaneet maailmanpyörään koreja? Ja koska mun lapsilla alkoi olla parempi vaatemaku kuin mulla?

Joka 12 laukkua pakkaa, saa eniten tavaroita mukaan

Kontissa lähti huonekalut. Toki myös kaikki irtotavara, astiat, likaiset rätit, vanhat ulkoilukartat, teinivuosien valokuvat, kirjat, kaikki. ”Käsimatkatavarat” koko perheelle noin viideksi viikoksi piti kasata erikseen.

Lähtöpäivänä pakattiin tavarat vielä uudestaan, kun oltiin pari viikkoa jo eletty matkalaukkuelämää. Tommi sulloi siististi ja tiiviisti omat tavaransa yhteen matkalaukkuun, reppuun ja läppärilaukkuun. Sillä aikaa mä heittelin omat ja lasten tavarat 12 kassiin. Aluksi jaksoin viikata mut 15 minuuttia ennen taksin tuloa ei ollut enää niin justiinsa. Kaikki mahtui hienosti ja vähän jäi tilaakin!

Viimeiset päivät

Surrealistinen olo. Huonosti nukuttuja öitä, liikaa kahvia, työprojektin onnistunut päätös, viimeinen tanssitunti, viimeiset takkahuoneloikoilut, valmistunut väliseinä, paperihommia, hirveä määrä lajiteltavaa tavaraa.

Ekaa kertaa on ollut koti, jolla on ollut henkilökohtaisesti iso merkitys elämässä. Absurdi olo. Ja haikeaa, että viikonloppu ei enää alakaan sillä, että laittaa tulet takkaan kun lapset nukahtavat.

Mitäköhän tilalle tulee?

Miinus neljästä asteesta kolmeenkymmeneen

Numeropainotteista otantaa elämän hetkestä.

Kello on nyt 00:59, vaikka juuri tällä kyseisellä hetkellä se ei merkitse mitään. Oikeastaan sillä ei ole lainkaan roolia, en tee sillä tiedolla mitään. Ainoa numeraalinen arvo, joka merkitsee jotain, on 5 tuntia ja 42 minuuttia. Sen verran on lentoaikaa jäljellä.

Kun laskeudumme reilun viiden ja puolen tunnin päästä, kello saa taas merkityksen. Se alkaa taas ohjailemaan päivän rytmiä. Onko kiire, mitä iltapäivällä on, kenet tapaamme kello viisi? Ja jos menen tulevana iltana nukkumaan ennen puoltayötä, ehdin nukkua kuusi tuntia, ennen kuin taas päivän iso kello ottaa ohjat.

Kello ja sen näyttämä aika eri konteksteissa voi tuoda iloa, kerrostaa stressiä, palkita pikajuoksijaa maailmanmestaruudella tai antaa kuolevalle lisää hetkiä yhdessäoloon rakkaiden ihmisten seurassa.

Emme kykene ymmärtää vieraan henkilön kokemaa tunnetta, kun näemme hänet vilkaisemassa rannekelloaan sateisena marraskuun iltana kluuvikadun ja Yliopistonkadun kulmassa. Hän hymyilee vilkaisun jälkeen, mutta mitä se kertoo meille ulkopuolisille.

Hymyileekö hän sydämestä, odottaen hetkeä jolloin hänen ihastuksensa saapuu sovittuun kellonaikaan treffeille? Vai odottaako hän ikävissään taaperoiässä olevaa lastaan, jonka entinen avioliittokumppani tuo sovitulle vuoroviikolle, ja iloitsee näkemisen tuomaa hormoniryöppyä? Vai vääntääkö tieto kellonajasta kasvoille pahaenteisen ja ivallisen hymyn, koska hetken kuluttua vuosia kestänyt koulukiusaaminen tulee vihdoin lopulliseen päätökseen?

Meille kaikille, aivan jokaiselle, ajalla on syvä henkilökohtainen merkitys ja tunne tulevasta tai menneestä. Aika on häviävää, ja jokainen sekunti jonka laskemme, on jo kulunut ja hävinnyt tyhjiöön. Aika kuitenkin on aina meidän läsnä, mennyt aika ja tuleva. Aika on läsnä kuutioina, jotka ovat osa universumia, tajuntaamme ja alitajuntaamme. Muistoina, tulevan aavistuksina, unina, hallusinaatioina ja uudelleensyntyneen ihmisen vahvana tunteena edellisestä.